Ylioppilastutkinto on lukion päättövaiheessa suoritettava toisen asteen tutkinto. Sen tarkoituksena on selvittää, ”ovatko opiskelijat omaksuneet lukion opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä lukion tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden”. Vuosittain Suomessa pääsee ylioppilaaksi noin 35 000 henkilöä, joista noin 30 000 valmistuu keväällä. Tässä artikkelissa käymme läpi, miten ylioppilastutkinto rakentuu, miten kokeet arvostellaan, mitä tutkinto maksaa ja mistä perinne on peräisin.
Kuka voi suorittaa ylioppilastutkinnon?
Ylioppilastutkinnon suorittaminen edellyttää joko lukion oppimäärän tai ammatillisen perustutkinnon hyväksyttyä suorittamista. Tutkintoa varten lukioissa järjestetään kahdesti vuodessa ylioppilaskokeet: keväällä maalis–huhtikuussa ja syksyllä syys–lokakuussa. Tutkinnon johtamisesta, järjestämisestä ja toimeenpanosta vastaa ylioppilastutkintolautakunta. Tutkinnon suorittanut hankkii yleensä merkiksi saavutuksestaan ylioppilaslakin.
Tutkinnon rakenne
Ylioppilastutkintoon kuuluu vähintään viisi koetta. Äidinkielen koe (suomi, ruotsi, pohjoissaame, inarinsaame tai koltansaame) on kaikille pakollinen. Muut neljä pakollista koetta kokelas valitsee seuraavista: toisen kotimaisen kielen koe, vieraan kielen koe, matematiikan koe tai jokin reaaliaineen koe. Vähintään yhden kokeista on oltava pitkän oppimäärän koe – toinen kotimainen kieli, vieras kieli tai matematiikka.
- Pakolliset kokeet valitaan ensimmäisellä ilmoittautumiskerralla, ja valinta on sitova.
- Samassa aineessa ei voi suorittaa sekä lyhyen että pitkän oppimäärän koetta.
- Kokeet voi hajauttaa enintään kolmelle peräkkäiselle tutkintokerralle.
- Hylätyn kokeen voi uusia kolme kertaa tutkinnon suorittamisen aikana.
- Tutkinnon jälkeen sitä voi täydentää ylimääräisillä aineilla tai korottaa kerran hyväksyttyä koetta ilman aikarajaa.
Sähköinen ylioppilastutkinto
Ylioppilastutkinto muuttui asteittain sähköiseksi syksystä 2016 alkaen, jolloin maantiede, filosofia ja saksa kirjoitettiin ensimmäisinä sähköisesti. Matematiikka siirtyi viimeisenä sähköiseen muotoon keväällä 2019, eikä paperista tutkintoa enää järjestetä. Kokelaat kirjoittavat kokeet omalla kannettavalla tietokoneellaan, joka käynnistetään muistitikulta erityiseen koeympäristöön suljetussa verkossa. Lukioissa harjoitellaan Abitti-koeympäristössä, joka vastaa toiminnaltaan sähköistä ylioppilastutkintoa.
Tutkinto kehittyy edelleen: keväällä 2025 alkoi suullisten kielikokeiden käyttöönotto, englanninkielinen tutkinto on mahdollista vuodesta 2028 alkaen tietyille opiskelijoille, ja taito- ja taideaineiden kokeet järjestetään ensimmäisen kerran syksyllä 2029.
Arvosanat
Kokeet arvostellaan arvosanoilla korkeimmasta alimpaan: laudatur (L), eximia cum laude approbatur (E), magna cum laude approbatur (M), cum laude approbatur (C), lubenter approbatur (B), approbatur (A) ja improbatur (I). Alun perin käytössä olivat vain I, A, C ja L; B ja M otettiin käyttöön vuonna 1970 ja E vuonna 1996.
Lukion opettajat tekevät alustavan arvostelun, ja ylioppilastutkintolautakunnan sensorit tekevät lopullisen. Pisterajat päätetään vasta arvostelun jälkeen, ja jokaisella tutkintokerralla on omat rajansa. Keväästä 2014 alkaen rajat on määritetty standardoitujen yhteispisteiden keskiarvoon (SYK) perustuvalla menetelmällä.
Kompensaatio
Jos kokelas saa pakollisesta kokeesta hylätyn arvosanan, hän voi silti tulla ylioppilaaksi kompensaation avulla, jos muiden kokeiden arvosanat ovat riittävän hyviä. Hylätty suoritus jaetaan neljään luokkaan (i+, i, i- ja i=), ja hyväksytyistä kokeista lasketut kompensaatiopisteet ratkaisevat: 12 pistettä kompensoi i+:n, 14 i:n, 16 i-:n ja 18 i=:n.
Mitä ylioppilastutkinto maksaa?
Koekohtainen maksu oli 38 euroa vuonna 2024, joten edullisimmillaan tutkinnon sai suoritettua 190 eurolla. Oppivelvollisuuden laajentumisen myötä oppivelvolliset – pääasiassa syksyllä 2021 tai myöhemmin lukion aloittaneet – voivat osallistua viiteen ensimmäiseen kokeeseen maksutta.
Historiaa
Suomalainen ylioppilastutkinto sai alkunsa Turun akatemian ja myöhemmin Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston pääsykuulusteluista. Vuonna 1853 suullisiin kuulusteluihin lisättiin kaksi kirjallista koetta, ja vuotta 1853 pidetään nykymuotoisten ylioppilaskirjoitusten syntymävuotena. Vuonna 1874 kirjoitukset siirrettiin pääosin lukioille. Vuonna 1870 Maria Tschetschulin sai erityisluvan suorittaa tutkinnon, ja vuoden 1874 uudistuksessa naisten osallistuminen vapautettiin. Riemuylioppilaaksi kutsutaan ylioppilasta, jonka valmistumisesta on kulunut 50 vuotta.
Ylioppilastutkinto muissa maissa
Ylioppilastutkinto tai sitä vastaava toisen asteen päättävä suoritus on käytössä monissa maissa, yleisimmin Euroopassa. Esimerkiksi Englannissa suoritetaan A-level, Saksassa Abitur, Ranskassa baccalauréat, Virossa riigieksamid ja monissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa Matura. Pohjoismaissa vastaavia ovat muun muassa Tanskan studentereksamen ja Islannin stúdentspróf. Lisäksi on kansainvälinen International Baccalaureate -diplomi. Nimissä näkyy tutkinnon rooli: Abitur tulee latinan sanasta abire (lähteä) ja Matura latinan sanasta, joka tarkoittaa kypsää – tutkinto on kypsyyskoe.
Perinteisesti vain ylioppilaita otettiin yliopistoihin, minkä vuoksi ”ylioppilas” oli suomen kielessä pitkään yliopisto-opiskelijan synonyymi. Nykyään näin ei enää ole, mutta ylioppilaalla on yleissivistävän koulutuksen ansiosta yleensä hyvät valmiudet korkea-asteen opintoihin.