Kuraattoripäiviltä eväitä opiskelu- ja työhyvinvointiin

Ammatillisen koulutuksen kuraattorit kokoontuvat kerran vuodessa Valtakunnallisille kuraattoripäiville. Tänä vuonna päivien toteutus oli Kainuun ammattiopiston (KAO) vastuulla. Valtakunnallisten päivien järjestelyissä vahvana tukena ovat OPH ja SAKU ry.

Kuraattorikohtaaminen oli järjestetty Vuokatin upeisiin maisemiin. Päivien sisällön pääteema oli hyvinvoinnissa. Tällä kerralla pyrittiin voimaannuttamaan itse toimijoita. Työntekijän hyvinvointi on ykkösasia, kun hyvinvoinnin kokonaisuutta oppilaitoksessa tavoitellaan. Kuraattori etenkin toimii usein aika yksinäisessä asemassa yksikössään ja suuri osa asioista, joihin kuraattori puuttuu, liittyy elämän kriiseihin, vaikeuksiin, traumoihin ja ristiriitoihin. Työn henkinen kuormittavuus ei välttämättä tule huomioiduksi työsuunnitelmia tehtäessä.

Johtava rehtori Artti Antila avasi kuraattoripäivät antamalla vahvaa palautetta oman toimialueensa opiskelijahuollon hyvästä palvelusta ja toimijoiden aktiivisuudesta. Hän näkee kuraattorit tärkeiksi toimijoiksi opetuksen rinnalla ja pitää hyvinvointinäkökulman esillä oloa oleellisena asiana. Opintojen keskeyttämisprosentti KAO:ssa on vain parin prosentin luokkaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tervehdys

Opetusneuvos Elise Virnes (OKM) toi esille ministeriön näkemyksen kuraattoritoiminnan tärkeydestä oppilaitosten arjessa. Hän muistutti, että kaikenlaisten opiskelijoiden on voitava opiskella ja että syrjäytymisen ehkäisytyön oleellisin elementti on koulutus. Opiskelun läpäisyn tehostamiseen on tulossa mittava taloudellinen resurssi. Yhtenä oleellisena keinona siihen on opiskelijahuollon (jatkossa opiskeluhuolto) kehittäminen. Ministeriötasolla ollaan siis tietoisia siitä, että haasteellisten nuorten osuus on kasvamassa ja että tukitoimiin on tarvetta satsata entistä enemmän resursseja.

Kuluvalla hallituskaudella valmistuvaksi odotettava oppilas- ja opiskelijahuoltolaki on luonteeltaan kokoava ja täydentävä, mutta palveluiden järjestämisvastuita se ei muuta. Ennen kaikkea lain toivotaan selkeyttävän oppilas- ja opiskelijahuollon kokonaisuutta ja tukevan eri viranomaisten yhteistyön tekemistä. Virnes kertoi myös elinikäisen ohjauksen työryhmästä, joka on aloittanut toimintansa syyskuussa. Ryhmän tavoitteena on tuottaa esitys elinikäisen ohjauksen strategiaksi 28.2.2011 mennessä. Strategia tukee elinikäisen oppimisen tavoitteita.

Liikuntakulttuurin muutos ei ole edistänyt hyvinvointia

Liikunta-aktiivisuus ja hyvinvointi oli Elixir –valmentaja Reijo Jylhän aiheena. Hän puhui liikuntakulttuurin täydellisestä muutoksesta. Tänä päivänä kun liikuntaa harjoitetaan vain liikuntaharrastuksissa. Hän peräänkuulutti ns. normaalia liikkumista varsinaisen liikuntaharrastuksen rinnalle. Jopa huippuvalmennuksessa olevien nuorten liikunta-aktiivisuus jää helposti liian pieneksi, kun nämä arjessaan eivät kehoaan muuten liikuta. Rappujen kävely, matkojen taittaminen kävellen, arkiset tekemiset ja fyysiset työt ovat mainioita kunnon kohottajia.

Samaa asiaa vähän laajemmin kuvasi puheessaan LiT, prof. Jarmo Liukkonen Jyväskylän yliopistosta. Fyysisen kunnon kehittymisen kriteeri eli vähintään 3 x vk 30 minuuttia hikoilua ja hengästymistä ei nuorten kohdalla toteudu. Laskelmien mukaan ”vaje” on melkein 60 h / vuosi. Pienten lasten kohdalla liikuntasuositus on 2 h / päivässä. Heidän kohdallaan vaje on yli 700 tuntia vuodessa. Seuraukset on luettavissa tilastoista. Liukkonen esitteli tutkimustietoa suomalaisten lasten lihavuudesta 1984-2004. Esim. viisitoistavuotiaista pojista lihavia vuonna 1984 oli 5 % ja vuonna 2004 21 %. Tendenssi on kuulemma samansuuntainen jatkossakin. Lihavuus ja liikunnallinen passiivisuus ovat yhteiskuntamme suurimmat terveysuhat. Lääkkeeksi Liukkonen määräisi mm. ”liikkumisympäristöjen” suunnittelua eli tarkoittanee, että arjessa tekeminen ja toimiminen edellyttäisivät oman kehon liikuttamista mahdollisimman paljon. Lasten kuljettamista harrastustoimintaan Liukkonen piti miltei ”karhunpalveluksena”. Samaan asiaan kytkeytyivät tutkimustulokset siitä, että liikunnassa viihtyminen on oleellinen asia. Esim. liikuntatunneilla viihtymiseen panostaminen on liikunta-aktiivisuutta tehokkaimmin lisäävä tekijä. Mielenkiintoinen oli myös tutkimus, jossa opintojen teoria-aineista oli siirretty resurssia liikuntaan. Tuloksena opiskelijoiden opintosuoritusten paraneminen. Liikunta stimuloi aivoja.

Työssäjaksamisen eväitä arkeen

Lehtori, työnohjaaja Päivi Raution luento, Miten voin itse vaikuttaa työhyvinvointiin, vei allekirjoittaneelta melkein jalat alta. Ensi sanoikseen Rautio totesi, että valittaminen saa loppua. Se ei johda mihinkään. On ymmärrettävä oma arvonsa ja pohdittava mitkä ovat ne odotukset mitä on esim. omalle työlleen luonut. Jos työyhteisö ei tunnu koskaan vastaavaan tarpeisiin, on pohdittava josko on edes tarpeen niin paljon odottaa. Ovatko odotuksesi realistisia? Yksinkertaista.

Yksinkertainen ohje kuormittuneisuudesta luopumiseen oli, että pitää asettaa omat sisäiset rajansa. On itse päätettävä mihin rajaan saakka on valmis menemään, mitä kaikkea tekemään ja miten paljon. Rautio kyllä mainitsi sarkastisesti, että rajojen määrittäminen tulee helpommaksi aina yhden ”burnoutin” jälkeen. Rajat tulee tehdä näkyväksi ja kommunikoida ne toisille. Rajat ovat puolustusvälineitä, eivät hyökkäysaseita. On tärkeää myös suunnitella omaa työtään. ”Jos ei suunnittele mitään, suunnittelee epäonnistumista - ja ihan oman käsikirjansa mukaan.

Näillä eväillä kohti ensi vuoden päiviä, jotka järjestetään Euroopan kulttuuripääkaupungissa Suomen Turussa.

Teksti:
kuraattori Riitta Hirsikoski, Satakunnan ammattiopisto

Katso valokuvia kuraattoripäiviltä.

Go to top