Suomalaisten tyttöjen seksuaaliterveys ja -kulttuuri.

Tampereen nuorisoneuvolassa lääkärinä työskentelevä Marjo Kuortti on väitöskirjaansa varten tutkinut nuorten seksuaaliterveyttä ja -käyttäytymistä. Kuortti haastatteli tutkimustaan varten 15-18-vuotiaita tyttöjä.

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata 15–19-vuotiaiden suomalaistyttöjen seksuaaliterveyttä, -käyttäytymistä ja -kulttuuria sekä tyttöjen omia seksuaalisuuteen liittyviä arvoja ja käsityksiä ja siten ymmärtää valintoja, jotka liittyvät seksuaalikäyttäytymiseen. Tarkoituksena oli tutkia, mitä merkityksiä suomalaistytöt itse antavat asioille, jotka lääketieteen piirissä usein on liitetty seksuaaliseen riskikäyttäytymiseen.

Kyselytutkimuksen tulokset osoittavat, että riskiryhmään (tytöt, joilla seksikumppaneita oli ollut vähintään neljä puolen vuoden aikana tai vähintään viisi koko elinaikana) liittyivät merkitsevästi aikainen yhdyntöjen aloittamisikä, ehkäisyn laiminlyönti tai epävarmat ehkäisymenetelmät ja päihteiden käyttö. Sen sijaan riski- ja vertailuryhmien välillä ei ollut eroa hormonaalisten ehkäisymenetelmien käytössä eikä raskaudenkeskeytysten määrissä.
 
Haastatteluiden ja draamoissa tuotettujen kuvausten tulokset osoittavat, että luottamus sekä lämpimät ja läheisyyden tunteet kumppania kohtaan ovat keskeisimmät seksuaalista kanssakäymistä määrittävät osatekijät. Seksuaalisessa kanssakäymisessä tytöt eivät juurikaan miettineet raskauden tai sukupuolitautien riskejä, sen sijaan vastuuseen, erityisesti sosiaalisiin suhteisiin, liittyvät kysymykset tulivat selkeästi esiin. Vaikka seksuaaliset kokemukset ovat pääosin toivottuja ja myönteisiä, niihin liittyy vaikeita ja ristiriitaisia asioita kaikilla tytöillä riippumatta seksuaalikäyttäytymisen mallista. Seksuaaliseen käyttäytymiseen kuuluvat arvot olivat varsin yhtenäiset: tytöt jakoivat yhteiset käyttäytymisskriptit eli käsikirjoitukset, joiden mukaan tietyissä tilanteissa toimitaan tai olisi toivottavaa toimia.

Ensimmäiseen yhdyntään johtavana, kaikille yhteisenä tekijänä nousi esiin koettu valmius yhdyntään. Muita ensimmäiseen yhdyntään johtavia tekijöitä olivat lisäksi joko lämmin tunne kumppania kohtaan tai uuden kokemuksen saaminen. Raskauden tai sukupuolitautien ehkäisy eivät olleet keskeisiä asioita ensiyhdynnästä puhuttaessa, eivät myöskään vanhemmat. Sen sijaan suunnittelematonta raskautta koskevassa pohdinnassa vanhemmilla oli merkittävä rooli. Suunnittelemattoman raskauden yhteydessä tytöt pohtivat hyvin laajasti vastuuseen liittyviä kysymyksiä. Eniten esillä olivat rationaalisuuteen liittyvät tekijät, kuten opintojen loppuunsaattaminen ja taloudellinen toimeentulo, mutta päätöksenteon kannalta tärkeintä näytti kuitenkin olevan sosiaalinen tuki, erityisesti vanhempien ja poikaystävän suhtautuminen tilanteeseen.

Tämän tutkimuksen valossa yksittäisen riskin huomaaminen edellyttää nuoren kokonaistilanteen tarkkaa kartoitusta mahdollisten muidenkin riskien huomioimiseksi. Arvioita tehdessään asiantuntijoiden ja muiden aikuisten tulisi kuitenkin olla tietoisia niistä tekijöistä, joiden varassa nuoret päätöksiään tekevät, kartoittaa tilanne kokonaisvaltaisesti ja huomioida kukin yksilöllisesti. Tämä tutkimus osoittaa, että nuoret osaavat pohtia hyvin toimintaansa ja seksuaalikasvatuksessa tulisikin nuorten kanssa keskustella heidän valinnoistaan ja niiden perusteista. Nuorten karsinoiminen erillisiin riskiryhmiin voi johtaa yksipuolisiin ja tehottomiin toimiin, joilla ei edistetä nuorten seksuaaliterveyttä eikä hyvinvointia. Eri näkökulmien ymmärtäminen ja huomioonotto auttavat paremmin tukemaan nuoria kasvussa eheään aikuisuuteen myös seksuaaliterveyden osalta.

Lisätietoa Tampereen yliopiston sivuilla.

Go to top