Ammattikoulun normit törmäävät nuorten miesten epäviralliseen kulttuuriin

Ammattikoululaismiehen valintoja ohjaa viisi asiaa: hetkessä eläminen, kiireettömyys, vapaa-ajan runsaus, mahdollisimman vähällä pääseminen ja kaverit. Nämä elämän suolat tekevät elämästä mielekästä ja hyvää. Siksi nuori mies pitää tiukasti kiinni niistä. Jotta koulutyö olisi mielekästä, se muokataan edistämään elämän suolojen toteutumista. Ainakaan koulutyö ei saa estää hyvää elämää.

Väitöskirjatutkimus Mitä sitten, jos ei liikuta? Etnografinen tutkimus nuorista miehistä tuo esille, että ammattikoulun käytännöt ilmentävät jotakin muuta kuin virallisia normeja. Ammattikoulutus ei näytä tuottavan sellaista elämäntapaa, jota työelämän osaajien ajatellaan tulevaisuudessa tarvitsevan.

Opettajat pyrkivät toimimaan koulun virallisten normien mukaan ja säilyttämään oman auktoriteettiasemansa ja ammattiylpeytensä. Silloin kun se ei onnistu, opettajat ratkaisevat tilanteen laskemalla vaatimuksia, tinkimällä säännöistä, joskus menettämällä malttinsa, olemalla puuttumatta ja katsomalla läpi sormien sekä mukauttamalla toimintaansa. Nämä ratkaisumallit vahvistavat usein ammattikoulun epävirallista kulttuuria, jonka määrittelevät opiskelijat, eivät opettajat.

Opettajien ja opiskelijoiden vuorovaikutuksen tuloksena ei synny lopulta kahden kulttuurin kompromissia, vaan itseään ruokkiva negatiivinen kehä. Siinä prosessissa koulun epävirallinen kulttuuri saa hiljalleen yhä enemmän valtaa, mutta sekään ei lopulta tyydytä edes opiskelijoita. Heidän motivaationsa koulunkäyntiä kohtaan ei kasva, eivätkä he myöskään saa koulusta irti sitä, mitä toivoisivat.

Lähde:
erikoissuunnitttelija Kati Kauravaaran tutkimusta käsittelevä artikkeli Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKESin sivuilla. LitT Kati Kauravaaran väitöskirja on ladattavissa pdf-tiedostona LIKESin julkaisuhakemistosta.

Go to top