Syrjäytymispuhe lisää nuorten pahoinvointia

Jyväskylän yliopistossa tarkistetaan tänään YTM Rauno Perttulan sosiaalityön väitöskirja ”Syrjäytymispuhe hallinnan strategiana opiskelijahuollon sosiaalityössä”. Rauno Perttula analysoi työssään syrjäytymispuhetta poliittisen vallan ja hallinnan välineenä nuorisoasteen koulutusta ja opiskelijahuoltoa koskevassa julkisessa keskustelussa.

Väitöskirjan tulokset osoittavat, että opiskelijahuollon sosiaalityössä kohdatut nuorten ongelmat ja auttamisen tarpeet eivät tule välttämättä kuulluiksi, sillä työn painopiste on nuoren sijaan syrjäytymispuheen siivittämässä nuoren kouluttautumissuhteen normalisoinnissa. Tämä tarkoittaa sitä, että vallalla oleva poliittinen syrjäytymispuhe peräänkuuluttaa nuorten nopeaa kiinnittämistä koulutukseen ja työelämään. Perttulan mukaan syrjäytymisen ehkäiseminen nuorten auttamistyön pääperiaatteena saattaa jopa olla haitallista, koska se asettaa työlle vaatimuksen pitää nuori kiinni järjestelmässä keinolla millä hyvänsä. Tämä johtaa siihen, että nuoren oleminen jonkun oppilaitoksen kirjoilla nähdään jo ratkaisuna ongelmaan ja nuoren todelliset tarpeet apuun jäävät huomaamatta. Nuorta saatetaan helposti syyttää kouluhaluttomuudesta tai motivaatio-ongelmista, vaikka taustalla saattaa olla esimerkiksi diagnosoimaton masennus.

Perttulan mukaan tähtääminen koulutusurien nopeuttamiseen johtaa näennäisiin tuloksiin ja kokonaisvastuun pirstaloitumiseen. Koulutuksen läpäisy ei auta, jos nuoren perimmäisiä ongelmia ei ole kuultu eikä niiden ratkaisuun ole annettu tarpeeksi resursseja. Nuorisoasteen sosiaalityön on vaikea saada ääntänsä kuuluviin, sillä se on yhä enemmän osa työllisyys- ja yhteiskuntapoliittista ”ohjelmaa”. Yksilön auttaminen on yhä kauempana työn ydinsisällöstä. Syrjäytymispuhe on poliittista vallankäyttöä, joka pyrkii kiinnittämään nuoret normatiiviseen elämänkulkuun ja problematisoi ne, jotka jäävät sen ulkopuolelle. Puhe on siirtynyt sosiaalisten ongelmien taustalla olevista ongelmista yksilöllisten riskien tunnistamiseen ja kontrollointiin.

Toteuttaakseen ammatillis-eettisiin lähtökohtiinsa perustuvaa asiantuntijatehtäväänsä nuoren auttamisessa, sosiaalityön on uhmattava koulutuksen politiikan lyhytjänteistä toimenpide- ja välinekeskeistä ajattelua. Mahdollisuudeksi nousee kriittis-reflektiivinen sosiaalityö, joka siirtää työn keskiöön takaisin sen, joka sinne kuuluu - nuoren. Tällainen työote lisää nuorten hyvinvointia ja yhteiskunnallista tasaarvoa.

Go to top